maanantai 12. tammikuuta 2015

Vanhenemisen vaikutus ajattelukykyyn ja taitoihin

Vielä 20. ikävuoden jälkeen ja koko elämänsä ihmiset saavat jatkuvasti harjoitusta elämänsä eri osa-alueilla ja oppivat jatkuvasti lisää. Heidän yleinen taitotasonsa kasvaa ja sitä myöten tehtävät, joita vastaan tulee, sujuvat helpommin. Niinpä he laiskistuvat ja eivät viitsi pikkujutuissa yrittää parastaan vaan vasta sitten, jos huomaavat tehtävän olevan tärkeä omasta mielestään. Niinpä he tekevät entistä enemmän pikkuvirheitä, huolimattomuusvirheitä ja laiminlyöntejäa kyllästyvät helpommin. (Halu valita itse ammatillinen ja muu suuntautumisensa eikä aina tipahtaa takaisin vanhaan koululokeroon, tuo näitä myös.) He myös jatkuvasti pärjäävät sen verran paremmin, että muuttuvat mukavuudenhaluisemmiksi ja tyyli myös usein pehmenee neljänkymmenen tienoilla, osin jo liki kolmekymppisenä. Tyyli myös tunteenomaistuu, koska tunteidenkin asettamia tavoitteita (mm ajattelussa ja elämänviisaudessa sekä tekemisentavoissa) oppii toteuttamaan paremmin iän myötä, vaikkei kaikkia elinolosuhteita osaisikaan hallita.
Vanhemmalla iällä monet liikkuvat vähemmän. Juoksupyrähdys bussiin tienvarren heiniä katsellen avaa silmät paljon tarkemmiksi ja niin kuvallinen ajattelu sujuu ongelmitta. Vanhemmalta väeltä jää usein täm reippaan vikkelän liikunnan tuoma näön tarkentuminen pois ja niin ajattelu voi sumuistua kuin flunssaisella pöhnäisen hitaasti liikkuvalla, vaikka sen perustaitotaso on paljon korkealaatuisempi kuin samalla ihmisellä nuorena. Myös käytännön tekemisten vähyys voi aiheuttaa samantapaisen puutteen osaamisessa sekä käytännön asioihin, esim. muiden ammatteihin, liittyvässä asiakeskustelussa, jos alkeistehtäviä on liian vähän tai ne tehdään liian ajatellusti eikä perustekemiseen upoten sen aikaa mitä se nyt kulloinkin viekään.

Iän ja kokemuksen myötä taitoja oppii lisää, mutta täysin käyttämättömät taidot voivat ruostua. Myös myöhemmällä iällä ihmisillä on suuria eroja taitotasoissa. Joku voi olla uraputkessa tyhmistynyt ja toinen monipuolisesti itseään harjaannuttanut ja uusiin elämänalueisiin tutustunut. Vanhemmalla iällä taide ja uskonto kasvattavata ajattelunkin taitotasoa, mutta toimivat paremmin osa-aikaisina harrastuksina elämän tason nostajina kuin kaiken muun korvikkeina, sillä elämän monipuolisuus, sen kokemuksellinen ym rikkaus tuo kosketusta elämään ja monipuolisia virikkeitä, harjaannusta, uusia lähestymistapoja. Hyvämitta osaamiselle on kai, mitä ottaa annettuna ja miten hyvälaatuisilta tahoilta ja mitä osaa hyvin itse ja huolehtii itse muillekin. Aina ei silmä erota, miten taitava kukin on, vaan tarvitaan jonkinlaisia osaamisen hierargioita sekä tajua siitä, millaisia ovat taitavimpien huolimattomuusvirheet ja miten niitä paikata tai välttää.