keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Teknisyyksien oppimisesta

Aikanaan Helsingissä kävin peruskoulun ja lukion, muttei se motivoinut ollenkaan. Jos koulua olisi ollut vain eka luokka, niin silloin vasta olisi asia ollut ihan kiinnostavaa, tavallaan opiskeltavana kiehtovaa edes jonkin verran, niin kuin äitini tuntui olettavan sen olevan koko koulun pituuden ajan. Ekalla luokalla oli uutta asiaa, asioita käytiin läpi ensi kerran, rakennettiin maailmankuvaa uusista asioista ja niin koulunkäynti silloin oli mielekkään vaativaa. Mutta sen jälkeen käytiin uudelleen läpi samoja asioita mutta aina vain teknisemmin eikä siinä ollut muuta mieltä kuin hidasteluja hämäys, että niin pitkään kouluun muka luonnostaan kului. Teknisyydet olisi suurimmaksi osaksi oppinut heti samalla: Teknisissä asioissa ei kuulu matkia asiaa eikä tyyliä vaan hahmottaa käsiteltävän asian rakenteet mielekkyyksineen sekä se, mihin kimpaleeseen kukin ilmaisun valinta viittaa. Kun nuo osaa, niin teknisyydet on yleensä ihan sillä hoidettu. Ja niin ei koulua olisi tarvinnut käydä lähimainkaan niin pitkään.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Nimitysten valitsemisesta

En ole sanojen kanssa taitava, osaanpahan vain valita kuvaaia ilmaisuja. Mutta jos ajattelee ajattelun näkökulmasta sitä, miten nimitykset olisi valittava, niin yksi seikka olisi kuvaavuus: että tunnistamme helposti ko asian oikeanlaisena nimityksestä erikseen muistia rasittamatta ja että käyttöyhteydestä jääneet mielikuvat tukevat tuon ilmiön ymmärtämistä ja oikeaa kuvaa tuosta ilmiöstä. Näin myös saman nimityksen mahdollisten muiden käyttöyhteyksien osalta, etenkin, jos niillä on elämässä väliä tai merkitystä maailmassa ymmärtää ne aina oikein. Joillakin ihmisillä on vahvat mielikuvat sanoista, mikä kai usein liittyy siihen, ettei heillä ole niin selkeitä vahvoja mielikuvia monimutkaisemmista ajatuksista. Toisille taas sanat viittaavat vain johonkin, eivät ole suurten merkitysten kantajia, ja joillekin ne ovat vain termejä, eivät kummempien mielikuvien lähde, mikä kai liittyy siihen, että on lukenut paljon mutta elänyt vähän. Mutta mitä nimityksessä voisi olla lisäksi, olisi hyvä lähestymistapa ko asiaan tai aihepiiriin, esim. tyyli, joka liittyy hyviin tekemisentapoihin ko aihepiirissä.

lauantai 20. elokuuta 2016

Näköhahmotus ja ajattelukyky

Minusta on vaikuttanut siltä, että kullakin ihmisellä on tyypillinen kimpale, jonka kokoisia rakenteita hahmottaa mielellään. Sama on kai sekä katselemisessa että ajattelemisessa ja muissa taidoissa ja tekemisissä, mm sosiaalisissa suhteissa. Kimpale on tietyn kokoinen. Siinä ovat rakenteet tiettyä monimutkaisuutta, tietynkokoinen rakenne siis. Jos siinä on virheitä tai laiminlyöntejä, toistuvat ne yleensä muiden asioiden hahmottamisessa. Kyseessä vaikuttaa olevan mieliteko kuten helle vai viileän sään reippailu ulkona kiehtoo enemmän niin, että sen hahmotustapoihin on koko ajan sovittautunut. Tai että insinöörityö, näytteleminen vai elämä aistit auki. Aistit auki eläminen näyttäisi tuovan parhaan ymmärryksen. Tuolle kimpaleelle ont yypillistä, että siinä on tietty määrä tietyn tyypin konkreettisuutta, miuelikuvitusta, valheita, matkimista, kokemusta, tietyntyyppisiä tunteita, tunnelmatajua, tietynlaista sosiaalisuutta jne aina mukana, eli se on pikemminkin lähestymistapa elämään kuin yksittäinen taito. Yleistä taitotasoa voisi kai tuolta osin parantaa, jos jonkin itseä kiehtovan aihepiirin tekemisissä olisi hyvin sujuvaa aistit auki katselemista ja kunnollisia havaintoja, jotka tuntuvat miellyttävinä tuntemuksina luonnostaan tekemisentavan hyvien puolien vuoksi.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kesäleirejä?

Tällanen vanha idea:
Tuon kun tämän blogin ajattelukurssin yhdistäisi luonnossa liikkumiseen, perinteisiin maataloustöihin, käsitöihin, ehkä lauluun nuotiolla yms, niin olisi ehkä puoli tuntia ajattelun opettelua ja se mukana pitäen viikon kiva leiri lapsille tai nuorille, mikä parantaisi koulussa pärjäämistä ja toisi kivaa sisältöä kesälomalle. Kanssa voisihan noita tämän blogin älykkyydenkohotusohjeita jotenkin pitää mukana. Eräopas, intiaani, maatila, käsityöt, musiikki,... Liikuntaa ja aistien käyttämistä. Hevosia? Eläimiä? Ja luontoa ainakin. Epätasaista maastoa edes jonkin verran, jotta silmän ja liikkeiden ym toiminnan yhteispeli sujuu realistisen havainnollisesti (ei asfaltti tai pelkkä tasainen mäntykangas).

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Koulun lyhentämisen tavasta

Jos tavallinen keskivertovanhempi katsoo koululaisen oppikirjoja ehkä vartin verran koulun lukuvuoden alussa eikä juurikaan pidempään niistä jaksa kiinnostua, ja koululaisella puolestaan on koulua samoista kirjoista koko vuoden eli yli 10 varttia päivässä, 5 päivää viikossa vuoden aikana yli 30 viikkoa, tekee se 10 x 5 x 30 = 1500 eli yli 1500-kertaisesti sen, mitä vanhemmat jaksavat kiinnostua. Ei lapsi niin paljon tyhmempi ole! Eli koulua tarvitsisi kyllä lyhentää paljon, siis nopeuttaa opiskelua, vaikkei asiamäärää karsisi. Arvataanpa vaikka että koulu pitäisi lyhentää kymmenesosaan tuosta, siis noin vuoteen koko koulu, mikä tietenkin silloin olisi luontevaa jakaa useisiin, vaikkapa kahden viikon tai viikon pätkiin useiden vuosien ajalle niin, että lapset oppisivat kasvaessaan lisää eivätkä vain kävisi kouluprässin läpi.
Mikä sitten olisi sopiva? Koulun ei kai pitäisi tavoitella työmäistä uurastamista, kun ei se ole aikaansaavaa, tehokasta, viihtyisää, viisasta eikä elämänviisasta edes työelämää varten, vaan hyvin sujuva tekeminen olisi kai sopiva mittapuu, tavoite. Samalla saisi olla näkymä elämästä laajemmalti, yhteiskunnasta ja opintojen roolista niissä, niin että koulussa olisi joustonvaraa, säätöjä, minkä taidon opiminen parantaisi työelämää ja aikuisen elämän järjestelyjä ylipäätään, poistane niistä kohtuuttomuutta ja lisäten tilaa erlämälle ja tervehenkisyydelle.
Joillekin vanhemmille koulu on paikka johon sijoittaa lapset pois jaloista pyörimästä edes osaksi aikaa, kun ei muuten heitä niin jaksaisi. Siksi, jos koulua olisi ajallisesti vähemmän, tarvitsisi harrastusleirejä, iltapäiväkerhoja, leikkikenttiä, mahdollisuuksia tutustua eri elämänalueisiin esim. osin kuin työpaikkoihin kenties vanhanajan maalaistalojen tapaan kenties, olla enemmän, suorastaan vastaava määrä ajasta kuin mitä koulun ja iltapäivätoiminnan yhteensä viemää aikaa kenties karsitaan. Olisi hyvä, että ihmisellä olisi oma ymmärrys koulun jälkeenkin. Terveellä tervehenkisellä lapsella on käytännön edellytykset hyvään ymmärrykseen vähemmälläkin koulunkäynnillä mm. tämän blogin tekstien opiskelemisen myötä.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Tunnelmatajusta

Tunnelma on jotakin sellaista kuin nähdyn ja koetun maiseman rakenne, josta kuvastuu se, miten tuossa maisemassa eletään, mikä sen dynamiikka on, mitkä sen tärkeimmät ilmiöt. Nämä ovat jotakin sellaista huomiontekoa kuin runoja lukiessa, että onko joku runoilija kirjoittanut "asfaltin raosta kasvaa voikukka" ja toinen, että "asfaltin raoista kasvaa heinää", että mitkä ovat nuo tärkeimmät ilmiöt noissa havainnoissa ja mitä eroa sillä on, kummin on: että luonto valtaa alaa ja tekee ympäristöstä viihtyisämpää ja tervehenkisempää, on molemmissa, samoin se, että asfaltti halkeilee usein reunamilta, mutta voikukka on kukka ja rikkaruoho ja aika tallaamista kestävä, kun taas heinä on syrjemmällä kasvaa, hiljaisen tunnelmallista eikä kestä tallaamista. Kanssa jos tulen liikkumasta, niin liikkeeni ovat hulppeat, liikkumiseen ja fyysisestä rasituksesta palautumiseen sovitetut, mikä näkyy sekä elekieleni tunnelmassa että jos jätän tavaroita huiskin haiskin lojumaan, niin tuossa jäljessä, ympäristöni ulkonäössä, ja siinä on se hyvä puoli, että niitä katsellen ja mukaan lähtein saa liikkumisen vireestä paremmin kiinni. Kun taas jos joku haluaa salata, mitä tekee, niin tulee siinä rajoittaneeksi tekemisentapaansa ja siität ulee hänelle huono lyttyyn laitettu olo eikä hän saa tekemisten vireestä kiinni niin hyvin, mutta toisaalta jos joku on mielellään siisti ja laittaa kotia kivaksi asua, niin eihän se hänelle tuo lyttyyn laitettua oloa, vaikka kadottaakin edellisten hetkien tunnelman jäljet asuinympäristössä. Tunnelmatajulle ovats iis tärkeitä selkeään hahmotetut arkiset asiat, jotka tunnistaa hyvin ja varmasti, kun taas tunnelman hahmottumattomat piirteet eivät tuo muuta tietoa kuin, että oli siinä jotakin hahmottumatonta vielä lisäksi, lieneekö ollut mielikuvitusta tai näyteltyä, ei tekemisen perustaksi sopivaa.

(Runojen lukemista olen parhaiten oppinut Bashon ronukirjoita, joissa on romaanimaisen tekstin välissä runoja samoista aiheista. Sen jälkeen on ollut kiva jatkaa muihin suomenkielisiin runoihin, mutta ekalla kerralla luin siinä välissä vanhojen kiinalaisten runojen suomennoksia. Myös, jos joskus on kadottanut otteen siitä, miten runoja luetaan niin, että niistä saa paljon irti, ja runot ovat vaikuttaneet pelkältä sanahelinältä, niin Bashon kirjojen lukeminen on nopeasti tuonut takaisin mielekkyyden runoihin. Samalta suunnalta ovat toki romaanit. Mielestäni elämänlaatua on parantanut paljon, kun on samoina aikoina sekä harrastanut liikuntaa että runoja ja käynyt joskus luontoretkellä ja ollut kiinnostunut kä'ytännön elämästä sekä maailman parantamisesta. En tiedä, liittyykö se tähän mutta samoihin aikoihin tapasin kuunnella radiota, lähinnä poppia ja rokkia. Mielestäni jokaisen runoilijen runoja täytyy lukea eri tavalla: eri etäisyyden päästä, eri näkövinkkelistä, eri elämänalueita painottaen jne.)

The best fact language is like music http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/

maanantai 9. toukokuuta 2016

Käsityöt ja ajattelukyky

Ajattelukyvyn kehittämisen kannalta on hyvä, että kouluissa on käsitöitä. Käsityöt ovat konkreettisia ja tarjoavat aistimalleja sekä asioista, niiden piirteistä että tekemisestä ja tekemisentapojen sujuvuudesta ym puolista. Käsitöitä tehdään monenlaisia eikä aina samaa, mikä on hyvä, koska ei ole tarkoitus jumiutua paikoilleen, uutta oppimatta. Käsitöitä tehdessä ja suunnitellessa hahmotetaan rikkaasti myös muuta elämää ja mietitään, mikä olisi omassa elämässä hyvä ja kiva. Hahmotetaan sosiaalisia suhteita, omaa ihmistyyppiä, tunteita, kätevyyttä, käsitöiden tulevaa kohtaloa ja elämänkaarta, sekä taitojen oppimista, yhdessä tekemistä, kuinka kukin tekee omanlaistaan jotenkin persoonallisesti, hahmotetaan myös eri elämänalojen erilaisuutta, värejä symbolimerkityksineen ja tunnelmallisine viehätyksineen, yms

* * *
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
"Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja
En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms. Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien. Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat. Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen. Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"


* * *
 7.1.2017   Oiskohan käsityötaidoissa iloa linkkilistastani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html vaikka sen kierrätystä ajatellen laadin?

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Generalizations

Advices about overcoming difficulties in making correct generalizations about things connected to humans

The correct generalization typically isn't "the same to all", instead it is "everything according to JUSTICE".

All do not have feelings about others, or they claim that they do not have. One cannot replace feelings about others by one's own selfish feelings or one's feelings about oneself. Instead most can learn those kind of feelings about others. They are something like if you are taking part in some birthday party, you might at some occasion feel mildly freindly toward the one celebrating one's birthday and say "please take a piece of cake yourself". Such mild positively feeling feelings are feelings about others that one can use in making correct generalizations. So the others are more distant to yourself than what you thought this far, the world is further away and larger.
Or if you listen to someone talking about a concert they went to, you might feel that concerts are nice to have around, to have the possibility to where one lives. So you have a feeling about a phenomenom in the world, in the society and you feel likewise as others about it and your feelings and your thoughts go along the lines that is generally considered good quality thinking about them, telling about the value of those things in the world and in life.

Making generalizations isn't build on some theory perspectiva far from practise. Instead you look at the cases at hand, make a generalization based on them. Then put that away to memory andpick new cases randomly from your memory, make generalizations based on them and compare the end result to the first generalisations. Repeat a few times.

If social things seem a mess, you should learn to estimate the value of each point (and each point of view) that you raise: how wide area of validity it has, how sure it is, how moral it is, what kind of ways of thinking it is based on, what areas of life it belongs to. So you have one map of these things for different points on different atmosphere according to what they are like and which ways thought of etc. Do this also when you have gotten social influence from someone else, so that the points are more on her/his typical point of view and ways of looking at things and her/his areas of life.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Omista vahvuuksistani

Olen blogissani About what I have written http://aboutmytexts.blogspot.fi/ kirjoittanut englanniksi omista vahvuuksistani, siitä, mitä ne oppiakseen minun erityispiirteitäni tarvitsisi oppia ja miten ne kasvavalle polvelle opettaa. Näillä olen tarkoittanut lähinnä kirjoitustani tulevaisuuden tietokoneista http://feelingcomputers.blogspot.fi eka kirjoitus, näkemystäni tunteidenmukaisuuden hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi linkki kirjaan, ja kirjaani http://2013paradise.blogspot.fi ekan kirjoituksen linkki kirjaan, sekä ajattelukykyä yleisesti. Olen näistä kirjoittanut siksi, että ne vaikuttavat olevan tulevaisuuden ihmisiltä vaadittavia vahvuuksia: miten ajatella globaaleja kysymyksiä, miten sovittaa yhteen teknologia, järki ja tunteet, sekä yksilöllisyys ja koulutettu järki.